Tietoa Undulaateista

Käyttäytyminen

Undulaatti on päiväaktiivinen parvilintu, joka elää luonnonvaraisena jopa miljoonien yksilöiden parvissa.Undulaatti tarvitsee silti myös 12 tunnin päivä ja yö ajan jotta se jaksaa mahdollisimman hyvin.Yölläkin undulaatilla pitäisi olla pieni yö valo etteivät"orrelta horjahdettuaan" mene paniikkiin. Undulaatti on äänekäs, se sirkuttaa ja säksättää valoisaan aikaan monipuolisesti. Jotkut undulaatit ovat enemmän ja toiset vähemmän aikaa päivästä äänessä. Undulaatit ovat nopeita ja taitavia lentäjiä ja usein hyvin sosiaalisia. Lemmikkiundulaatteja ei suositella pidettäväksi yksin vaan lintuja on aina oltava vähintään kaksi, mieluummin enemmän. Undulaatti voi oppia myös puhumaan.

Yleisimmät värimuunnokset ja kuvioinnit

Lemmikkiundulaateista on jalostettu useita näyttäviä värimuotoja. Undulaatin väritykseen vaikuttavat höyhenen rakenne ja entsyymien muodostuminen sekä niiden määrä ja kiinnittyminen höyheniin. Osa värimuunnoksista periytyy dominoivasti, osa resessiivisesti tai sukupuolisidonnaisesti. Linnut ovat kromosomeiltaan joko tyyppiä XY (naaras) tai XX (koiras). Sukupuolisidonnaiset geenit sijaitsevat X-kromosomissa, jolloin ne ilmenevät aina naaraissa, kun taas koiras voi ilmentää ominaisuutta homotsygootisti tai kantaa sukupuolisidonnaista ominaisuutta heterotsygootisti piilevänä.

Villin undulaatin vihreä-keltaisen värityksen saavat aikaan musta melaniini, sen muunnos ruskea eumelaniini ja keltainen psittasiini. Perusväriksi kutsutaan undulaatin vartalon väriä vatsapuolelta. Kun auringon valo osuu höyhenien melaniiniin, niistä heijastuu vain sinisen spektrin osa. Melaniinin heijastaman sininen spektrin yhdistyessä höyhenen kuorikerroksen keltaiseen psittasiiniin lintu näyttää perusväriltään vaaleanvihreältä. Lisäksi vihreiden ja keltaisten undulaattien päälaen ja poskilaikkujen höyhenet sisältävät fluoresoivia aineita, mikä saa nämä alueet hohtamaan UV-valossa vaaleankellertävinä ja poskilaikut violetinvivahteisina. Undulaatin siivet, selkä ja pääntakaosa ovat mustakuvioisia, pyrstö on tummansininen. Undulaatin vahanahka (nokan yläpuolinen alue, jolla sieraimet sijaitsevat) on aikuisella koiraalla sininen ja naaraalla ruskea. Tätä värimuotoa kutsutaan undulaatin normaaliksi värimuunnokseksi. Eri värimuunnokset syntyvät, kun mutaatio vaikuttaa joko höyhenen rakenteeseen ja/tai pigmenttien määrään. Undulaatit voidaan jakaa psittasiinin erittymisen perusteella kahteen linjaan. Vihreän linjan undulaateissa psittasiinia erittyy koko kehon höyheniin, sinisen linjan linnuissa psittasiinia ei erity tai sitä erittyy ainoastaan pään höyheniin (ks. keltanaamio). Undulaatin perusväriin vaikuttaa lisäksi tummuustekijä R. Vaalea värimuoto on dominoiva suhteessa tummaan. Kun normaali lintu on genotyypiltään RR, se on vaaleanvihreä. Rr tuottaa vihreän ja rr tummanvihreän undulaatin.

Lemmikkiundulaatin häkki

Suomessa Valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta määrittelee, että häkkilinnun häkin on oltava sellainen, että linnuilla on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tai sen ympäristössä tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen. Häkkilinnun häkin on oltava riittävän tilava ottaen huomioon lintulaji, linnun aktiivisuus, koko, ikä, sukupuoli sekä häkissä pidettävien lintujen lukumäärä ja sukupuolijakauma. Lain määrittelemä minimikoko yhdelle undulaatille on 0,31 neliömetriä, ja siitä aina 0,04 neliömetriä lisää/yksi uusi undulaatti. Häkin korkeuden tulee olla vähintään 60 cm ja lyhimmän sivun pituus vähintään 45 cm. Tämä on häkin minimikoko silloin, kun undulaatit pääsevät säännöllisesti vapaaksi huoneistoon. Häkin sisustukseen kuuluvat ruoka- ja juomakupit. Leluja pitää olla virikkeenä, mutta niitä kannattaa vaihdella etteivät linnut kyllästy. Orsien tulisi olla eri paksuisia, jotta lintujen jalkojen lihakset vahvistuisivat ja kynnet kuluisivat. Parhaita ovat ulkoa kerätyt oksat. Orsien läpimitan olisi hyvä olla yli 1-1,5 senttimetriä. Luonnonoksat kuten omenapuun ja muiden lehtipuiden oksat sopivat undulaateille,ne vahvistavat linnun jalkalihaksia ja tarjoavat niille tekemistä.

Linnut pitää myös päästää päivittäin lentelemään vapaana huoneeseen sillä häkissä ne eivät saa riittävästi liikuntaa. Ennen lintujen päästämistä häkistä tulee varmistaa, ettei huoneessa ole minkäänlaisia myrkkykasveja, ikkunat ovat suljetut ja peitetyt, etteivät undulaatit lennä niitä päin. Huoneesta on myös poistettava terävät tai kuumat esineet sekä vesiastiat, joihin lintu voi hukkua. Yöksi häkki kannattaa peittää tummalla peitolla tai kankaalla. Peite on tärkeä varsinkin kesäisin, koska Suomen yöt ovat valoisia. https://www.papukaija.fi/laskuri/index.php

Käyttäytyminen

Undulaatti on päiväaktiivinen parvilintu, joka elää luonnonvaraisena jopa miljoonien yksilöiden parvissa.Undulaatti tarvitsee silti myös 12 tunnin päivä ja yö ajan jotta se jaksaa mahdollisimman hyvin.Yölläkin undulaatilla pitäisi olla pieni yö valo etteivät"orrelta horjahdettuaan" mene paniikkiin. Undulaatti on äänekäs, se sirkuttaa ja säksättää valoisaan aikaan monipuolisesti. Jotkut undulaatit ovat enemmän ja toiset vähemmän aikaa päivästä äänessä. Undulaatit ovat nopeita ja taitavia lentäjiä ja usein hyvin sosiaalisia. Lemmikkiundulaatteja ei suositella pidettäväksi yksin vaan lintuja on aina oltava vähintään kaksi, mieluummin enemmän. Undulaatti voi oppia myös puhumaan.

Yleisimmät värimuunnokset ja kuvioinnit

Lemmikkiundulaateista on jalostettu useita näyttäviä värimuotoja. Undulaatin väritykseen vaikuttavat höyhenen rakenne ja entsyymien muodostuminen sekä niiden määrä ja kiinnittyminen höyheniin. Osa värimuunnoksista periytyy dominoivasti, osa resessiivisesti tai sukupuolisidonnaisesti. Linnut ovat kromosomeiltaan joko tyyppiä XY (naaras) tai XX (koiras). Sukupuolisidonnaiset geenit sijaitsevat X-kromosomissa, jolloin ne ilmenevät aina naaraissa, kun taas koiras voi ilmentää ominaisuutta homotsygootisti tai kantaa sukupuolisidonnaista ominaisuutta heterotsygootisti piilevänä.

Villin undulaatin vihreä-keltaisen värityksen saavat aikaan musta melaniini, sen muunnos ruskea eumelaniini ja keltainen psittasiini. Perusväriksi kutsutaan undulaatin vartalon väriä vatsapuolelta. Kun auringon valo osuu höyhenien melaniiniin, niistä heijastuu vain sinisen spektrin osa. Melaniinin heijastaman sininen spektrin yhdistyessä höyhenen kuorikerroksen keltaiseen psittasiiniin lintu näyttää perusväriltään vaaleanvihreältä. Lisäksi vihreiden ja keltaisten undulaattien päälaen ja poskilaikkujen höyhenet sisältävät fluoresoivia aineita, mikä saa nämä alueet hohtamaan UV-valossa vaaleankellertävinä ja poskilaikut violetinvivahteisina. Undulaatin siivet, selkä ja pääntakaosa ovat mustakuvioisia, pyrstö on tummansininen. Undulaatin vahanahka (nokan yläpuolinen alue, jolla sieraimet sijaitsevat) on aikuisella koiraalla sininen ja naaraalla ruskea. Tätä värimuotoa kutsutaan undulaatin normaaliksi värimuunnokseksi. Eri värimuunnokset syntyvät, kun mutaatio vaikuttaa joko höyhenen rakenteeseen ja/tai pigmenttien määrään. Undulaatit voidaan jakaa psittasiinin erittymisen perusteella kahteen linjaan. Vihreän linjan undulaateissa psittasiinia erittyy koko kehon höyheniin, sinisen linjan linnuissa psittasiinia ei erity tai sitä erittyy ainoastaan pään höyheniin (ks. keltanaamio). Undulaatin perusväriin vaikuttaa lisäksi tummuustekijä R. Vaalea värimuoto on dominoiva suhteessa tummaan. Kun normaali lintu on genotyypiltään RR, se on vaaleanvihreä. Rr tuottaa vihreän ja rr tummanvihreän undulaatin.

Lemmikkiundulaatin häkki

Suomessa Valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta määrittelee, että häkkilinnun häkin on oltava sellainen, että linnuilla on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tai sen ympäristössä tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen. Häkkilinnun häkin on oltava riittävän tilava ottaen huomioon lintulaji, linnun aktiivisuus, koko, ikä, sukupuoli sekä häkissä pidettävien lintujen lukumäärä ja sukupuolijakauma. Lain määrittelemä minimikoko yhdelle undulaatille on 0,31 neliömetriä, ja siitä aina 0,04 neliömetriä lisää/yksi uusi undulaatti. Häkin korkeuden tulee olla vähintään 60 cm ja lyhimmän sivun pituus vähintään 45 cm. Tämä on häkin minimikoko silloin, kun undulaatit pääsevät säännöllisesti vapaaksi huoneistoon. Häkin sisustukseen kuuluvat ruoka- ja juomakupit. Leluja pitää olla virikkeenä, mutta niitä kannattaa vaihdella etteivät linnut kyllästy. Orsien tulisi olla eri paksuisia, jotta lintujen jalkojen lihakset vahvistuisivat ja kynnet kuluisivat. Parhaita ovat ulkoa kerätyt oksat. Orsien läpimitan olisi hyvä olla yli 1-1,5 senttimetriä. Luonnonoksat kuten omenapuun ja muiden lehtipuiden oksat sopivat undulaateille,ne vahvistavat linnun jalkalihaksia ja tarjoavat niille tekemistä.

Linnut pitää myös päästää päivittäin lentelemään vapaana huoneeseen sillä häkissä ne eivät saa riittävästi liikuntaa. Ennen lintujen päästämistä häkistä tulee varmistaa, ettei huoneessa ole minkäänlaisia myrkkykasveja, ikkunat ovat suljetut ja peitetyt, etteivät undulaatit lennä niitä päin. Huoneesta on myös poistettava terävät tai kuumat esineet sekä vesiastiat, joihin lintu voi hukkua. Yöksi häkki kannattaa peittää tummalla peitolla tai kankaalla. Peite on tärkeä varsinkin kesäisin, koska Suomen yöt ovat valoisia. https://www.papukaija.fi/laskuri/index.php

Lisääntyminen

Undulaatit lisääntyvät melko helposti vankeudessa. Ne voivat pesiä mihin vuodenaikaan tahansa mutta ovat parhaassa pesimävireessä keväällä. Alle 1-vuotiaita undulaatteja ei suositella pesitettäviksi. Yhtä undulaattiparia suositellaan pesitettäväksi korkeintaan kaksi kertaa vuodessa liian rasituksen välttämiseksi. Pesitykseen tulee käyttää ainoastaan terveitä ja hyväluonteisia lintuja.

Lisääntyäkseen undulaatit tarvitsevat pesäpöntön ja siihen pehmikettä. Noin viikon kuluttua parittelusta naaras alkaa munia pönttöön. Naaras munii yleensä joka toinen päivä yhden munan kerrallaan, yhteensä 3-6 munaa, joita se hautoo 17-18 päivää. Poikaset kuoriutuvat munimisjärjestyksessä eli kaikki poikaset ovat eri ikäisiä. Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten hoitoon. Kolmiviikkoisina poikaset alkavat kurkkia pesästä. Emot ruokkivat poikasia vielä jonkin aikaa pesästä lähdön jälkeen. Undulaatit ovat luovutusikäisiä noin 8-9 viikon iässä. Undulaatin sukupuolen voi erottaa varmasti vasta linnun ollessa yli puolivuotias. Koirasundulaatin vahanahka on sininen, tummanpunertava, violetti tai vahvan vaaleanpunainen ja naaraspuolisen rusehtava, valkoinen tai miltei valkoinen vaaleansininen värimuunnoksista riippuen. Koirasundulaatin vahanahka alkaa saada väriä huomattavasti nuorempana kuin naaraan.